YLE » FAQ » Tv-maksu

Tv-maksu







Ylen omistavat kaikki suomalaiset.


Ylen toiminta on yhteiskunnallisesti tärkeää, siksi se rahoitetaan katsojilta kerätyillä tv-maksuilla. Tv-maksulla saa kaikki Ylen palvelut televisiossa, radiossa ja internetissä.

Tv-maksu on ennen kaikkea sijoitus kotimaiseen tiedonvälitykseen ja kulttuuriin. Suomalaista ohjelmaa ei voi ostaa, se pitää tehdä täällä, itse. Yle tuottaa noin 80 % kaikesta suomalaisesta sähköisen viestinnän sisällöstä televisiossa. Radiossa osuus on 99 prosenttia. Ylellä on kotimaisessa tiedonvälityksessä hyvin merkittävä rooli.

Yle-laki määrittelee yhtiölle ns. julkisen palvelun tehtävät, joka tarkoittaa mm. sitä, että kaikille kansalaisille asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta taataan monipuolinen ohjelmatarjonta. Yle on kaupallisesti riippumaton. Se tarkoittaa mm. sitä, että ohjelmia ei pätkitä mainoksilla.

Tv-maksuasioita hoitaa Viestintävirasto. Sen ylläpitämällä tv-maksu.fi-sivustolla saat tietoa maksusta ja voit tehdä tv-ilmoituksen ja osoitteenmuutoksen.


Mikä on tv-maksu?

Tv-maksu on kaikilta tv-talouksilta kerättävä maksu. Siitä säädetään Laissa valtion televisio- ja radiorahastosta. Lain mukaan maksua peritään television käytöstä. Summa on kaikille sama riippumatta televisioiden lukumäärästä, vastaanotettavista tai katsottavista kanavista tai niiden lukumäärästä, katsomiseen käytettävästä ajasta, tulotasosta, asuinpaikasta tai äidinkielestä.


Tv-maksun hinta on 252,25 euroa/12 kk.


Yleisön maksamat tv-maksut kerätään Viestintäviraston toimesta valtion televisio- ja radiorahastoon. Valtioneuvosto päättää vuosittain summan, joka tilitetään rahastosta Yleisradio Oy:lle. Ylen toiminta rahoitetaan yksinomaan tv-maksuilla. Vuoden 2013 alusta lukien Ylen toiminta rahoitetaan Yle-verolla.


Ylen ohjelmiston kaupallinen ja poliittinen riippumattomuus taataan rahoittamalla Yleisradio Oy:n toiminta yleisöltä kerättävillä maksuilla mainostulojen tai valtion budjettirahoituksen sijaan. Toisin kuin kaupallisilla tv- ja radioyhtiöillä, Ylellä on laissa määriteltyjä ns. julkisen palvelun tehtäviä. Ks. Laki Yleisradio Oy:stä (7§).


Tv-maksujen määrä vuoden 2011 lopussa oli 1 882 319 kappaletta. Ks. taulukko määrän kehityksestä vv. 1997-2010 Viestintäviraston tv-maksu.fi-sivuilla.

Mistä löytyy lisätietoa tv-maksusta?

Tv-maksuasioita hallinnoi liikenne- ja viestintäministeriön alainen Viestintävirasto. Se hoitaa laskutuksen, tarkastukset ja kampanjoinnin. Viestintävirasto ylläpitää tv-maksu.fi-sivustoa, jossa on tietoa tv-maksusta sekä mm. lomake, jolla voi tehdä tv-ilmoituksen ja osoitteenmuutoksen internetissä.

Miksi tv-maksua korotetaan?

Kun Suomessa v. 2007 siirryttiin digitaalisiin tv-lähetyksiin, tv-maksun maksajien määrä romahti. Maksun maksaneita on digisiirtymäaikaan verrattuna nyt noin 100 000 vähemmän; tämä merkitsee noin 20 miljoonan euron vajetta Ylen tuloissa.
Samaan aikaan kulut nousevat: yleinen kustannustaso on noussut, arvonlisäveroa on korotettu (aiheuttaa noin 4 miljoonan euron lisäkustannukset vuodessa) ja Ylellä on investointitarpeita esimerkiksi HD-lähetysten aloittamisen vuoksi.


Yleisradio on tehostanut toimintaansa koko 2000-luvun. Kulut on pidetty vuoden 2001 tasolla ja henkilöstöä vähennetty viidenneksellä. Tämä on tehty tuotantoprosesseja tehostamalla ja tukitoimintoja saneeraamalla. Toimintoja on myös ulkoistettu.


2000-luvulla säästämisen ohessa Yle on mm.
-hoitanut digitaalisen siirtymän vaatimat investoinnit,
-aloittanut digitaaliset televisiokanavapalvelut,
-luonut alueelliset tv-uutiset sekä
-aloittanut uusia palveluita kuten Elävän arkiston ja Yle Areenan.

v. 2000

v. 2009
tv-maksun hinta

882 mk

224,30 €
tv-maksuja (kpl) 31.12.

1 999 288

1 901 789
Ylen tv-kanavia (kpl)

2

4
Ylen henkilöstö (hlöä)

3 941

3 307
Ylen osuus päivittäisestä katseluajasta(%)

42,2

43,7















Tv-maksun maksajien määrän vähenemisestä huolimatta Ylen talous saatiin tasapainoon vuosina 2008 ja 2009 käyttämällä eläkesäätiössä olevaa puskuria, joka oli peräisin yhtiöitetyn jakelutekniikan (Digita Oy) myymisestä.


Suomen eduskunta on linjannut Ylen palvelutason säilytettäväksi nykyisellään, ja määritellyt Ylen rahoituksen tasoksi 430 miljoonaa euroa v. 2010. Ylen hallintoneuvoston esittämän 6 prosentin tv-maksukorotuksen jälkeenkin Ylen tuloiksi arvioidaan n. 414 miljoonaa euroa.

Miksi Ylen toimintaa ei rahoiteta mainoksilla?

Mainosten esittäminen on kielletty Laissa Yleisradio Oy:stä (§12).


Mainosrahoitteisuus on yhtä kuin kaupallista tv-toimintaa. Kaupallisuus ja julkinen palvelu eivät sovi yhteen, ne tavoittelevat eri asioita. Kaupalliset kanavat saavat tulonsa mainoksista, siksi ne voivat lähettää käytännössä vain ohjelmia, jotka saavat potentiaalisesti suuren yleisön. Mainostajat haluavat rahoilleen mahdollisimman suuren vastineen, joten pienten kohderyhmien ohjelmat ja riskinotto eivät sovi kaupallisille kanaville.


Julkisen palvelun tv-tarjonnalla Yle pyrkii tavoittamaan kaikki yleisöryhmät, palvelemaan massoja sekä pienyleisöjä. Ylen kohderyhmänä ovat kaikki suomalaiset. Tavoitteena ei ole tarjota enemmistölle eniten, eikä kaikille kaikkea, vaan jokaiselle jotakin. Ylen tavoitteena ei ole tuottaa taloudellista voittoa.


Ylellä on laissa säädettyjä ns. julkisen palvelun tehtäviä, jotka sen on täytettävä toiminnassaan:

- tukea toimivaa kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia
- tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä
- ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia
- kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä
- tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille
- edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;
- välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.


Edellä mainittuja tehtäviä täyttävää ohjelmistoa ei juuri mainosrahoitteisilla kanavilla näy: se ei ole kaupallisesti kannattavaa.

Eikö Yleä olisi voinut laittaa maksukortin taakse, maksaa ken katsoo?

Maksu-tv ja "maksan vain siitä mitä katson"-ajattelu perustuvat kaupallisuuteen. Se on ristiriidassa julkisen palvelun periaatteiden kanssa. Ylen ohjelmisto painottuisi tilauspohjaisessa rahoitusmallissa sellaiseen ohjelmatarjontaan, jolla on mahdollisimman laaja katsojakunta. Ylen lakisääteinen tehtävä on tarjota ohjelmia myös pienille yleisöille ja erityisryhmille.


Maksu-tv edellyttää digisovitinta tai –tv:tä, jossa on korttipaikka. Tällainen on noin 80 prosentissa kotitalouksia. Viidennes kotitalouksista joutuisi uusimaan digilaitteistonsa. 37 prosentilla kotitalouksista on käytössä useampi kuin yksi televisio, jotka kaikki eivät välttämättä ole kytkettyjä korttipaikalla varustettuun sovittimeen. (Lähde: Yleisradio Oy:n julkinen palvelu ja rahoitus. Työryhmän loppuraportti)

Tv-maksut muualla Euroopassa?

Tv-maksun hinta Suomessa on eurooppalaisittain keskitasoa. Ranskassa ja Saksassa, joissa tv-maksu on alhaisempi kuin Suomessa, maksajia on kaksikymmentä kertaa enemmän. Belgiassa julkisen palvelun yleisradioyhtiö saa tuloja julkisista varoista ilman, että summa on mitenkään sidoksissa tv-maksuina kerättyihin varoihin.


Sveitsissä ja Itävallassa on kalliimpi tv-maksu kuin Suomessa. Näiden maiden yleisradioyhtiöt saavat vielä lisäksi mainostuloja.

Tv-maksujen hinnat Euroopassa v. 2010:  

tv-maksu
€/vuosi

mainonnan osuus
tuloista v. 2008

  

yhtiö

väestö v. 2010
(miljoonaa)
Sveitsi*

311

16 %

  

SRG-SSR

7,8
Tanska

304

0 %

  

DR

5,5
Norja

 296

 0 %

 NRK

4,9 
Itävalta *

264,39

26 %

  

ORF

8,4
Suomi

231,05

0 %

  

Yle

5,4
Saksa

215,76

2 %

  

ARD

81,8

6 %

  

ZDF
Ruotsi

204

0 %

  

SVT

0
Englanti **

 163

 0 %

 BBC

 62
Irlanti

160

44 %

  

RTE

4,5
Ranska

120

19 %

  

France TV

62,8
Italia

109

34 %

  

RAI

60,4
Belgia/Vallonia

100

21 %

  

RTBF

11/3
*) Tv- ja radioluvan summa
**) 1.4.2010 alkaen
Valuuttakurssit 4.1.2010.
Lisäksi mm. Portugalissa ja Kreikassa on maksu, joka peritään sähkölaskun yhteydessä. Islannissa on 1.1.2009 luovuttu kotitalouskohtaisesta lupamaksusta.




Lue pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden rahoituksesta Näin naapurissa -juttusarjassa:

Kuinka tv-maksut käytetään?

Tv-maksuilla rahoitetaan Ylen toiminta. Television osuus on n. 165 miljoonaa euroa, radion 68 miljoonaa euroa ja internet- ja mobiilipalveluiden 19 miljoonaa euroa.

Ylen tv-kanavat ovat YLE TV1, YLE TV2, YLE Teema ja YLE FST5.
Radiokanavamme ovat YLE Radio 1, YleX, YLE Radio Suomi (+ 20 maakuntaradiota), YLE Puhe, YLE Radio Vega, YLE Radio Extrem, YLE Sámi Radio, YLE Mondo ja Ylen Klassinen. Internet-palvelut löytyvät osoitteesta yle.fi.


Uutisten osuus kuluista on noin kolmannes. Saman verran kuluu asia- ja kulttuuriohjelmien tuottamiseen. Ruotsinkielisen ohjelmiston osuus on n. 15 prosenttia.

Miten rahat jaetaan (osuus %)
Uutiset 11,6
Draama 11,3
Aluetoimitukset 10,4
Urheilu  9,7
Asiaohjelmat  8,8
Kulttuuri (myös RSO)  7,2
Uutiset ja urheilu (ruotsink.)  6,6
Viihde  5,3
Populaarimusiikki ja -kulttuuri  3,8
Fiktio (ruotsink.)  3,7
Lapset ja nuoret  3,4
Fakta (ruotsink.)  3,1
TV:n ajankohtaisjournalismi  3,0
Oppiminen ja tiede  2,2
Nuoret (ruotsink.)  1,0
Kanavat ja uudet palvelut yht.  8,6


Tv-maksuja ei käytetä muiden kuin Ylen rahoittamiseen. Tv-maksuilla ei rahoiteta MTV3:n, Nelosen, Subin eikä muiden kaupallisten tv-kanavien ohjelmistoa.

Kerromme toiminnastamme vuosi-, henkilöstö- ja yleisökertomuksessa vuosittain. Tutustu vuoden 2010 Yle-kertomuksiin!


Lisää vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin eri aiheista, ks. FAQ-etusivu.

Etkö saanut vastausta kysymykseesi? Lähetä se meille lomakkeella.